Muumeja ja kisaamista

Tämä päivä hujahti kokonaan agilityn merkeissä kesän viimeisimmistä helteistä nauttien. Stellan kanssa otimme kolme starttia joista ensimmäisestä nollatulos ja sijoitus kolmanneksi! Kyseisellä seuralla on hauska tapa antaa palkinnoksi aina muumimuki, tällä kertaa seikkailu-teemalla. Lisäksi vielä herkkuja ohjaajalle ja koiralle - lakut joutuivatkin jo parempiin suihin... Radat olivat kovin kiemuraiset ja hankalat, tarkkana sai olla koko ajan. Niinpä siis saa olla tyytyväinen tuloksiin. Kuva ei ole kaikkein laadukkain, ilmeestä näkee ettei Stellaa tällä kertaa kiinnostanut poseeraaminen lainkaan vaikka palkintojenjaossa olikin kovin polleaa tyttöä ja selvästi tiedosti tehneensä jotain tärkeää.

Illalla oli vielä Kittyn ensimmäinen jatkokurssin treenikerta. Ryhmässä on vanhoja tuttuja alkeiskurssilta, varsinkin kaksi hurmaavaa poikaa meinasivat viedä Kittyn keskittymiskyvyn. Ja jos on koirat väsytetty niin on emäntäkin. Onneksi saadaan kaikki nukkua vähän pidempään aamulla... ;)

Sukkasadon alkuun olen yrittänyt jo valmistautua. Ohjeita on etsitty ja - kyllä- pari lankakerääkin on ostettu. Sukkatilauksenkin sain juuri sopivasti sadon alkuun. Jos olet miettinyt osallistumista niin ilmoittautumisaikaa on vielä jäljellä, muttei kauan. Pianhan se syyskuu vierähtää käyntiin. Koivuissa alkoi jo olla huolestuttavan paljon keltaisia lehtiä, ovatko ne jotenkin ajoissa tänä vuonna?

Makoisa tunnustus

Tiinaniit lahjoitti minulle tällaisen herkun, kiitos!
Tunnustukseen liittyy tehtävä: kertoa lempiväri, -ruoka ja paikka jossa haluaisi käydä.

Lempivärejäni ovat lähes kaikki vaaleat, maanläheiset murretut värit. Kestosuosikkeja ovat vaaleanpunainen ja -sininen, yritän kyllä olla käyttämättä niitä liikaa missään...

Lempiruokia onkin hankala nimetä. Erilaiset kanaruoat ainakin, ja edellisessä postauksessa mainittu kesäkurpitsakeitto.

Haluaisin käydä kaupunkilomalla monessakin paikassa, mutta Rooma ja Praha olisivat ehkä ne ensimmäiset vaihtoehdot. Tällä hetkellä matkakuume hiukan polttelee, lomaakin olisi tiedossa mutta matkaseura puuttuu...

Laitan tunnustuksen tällä kertaa eteenpäin vaikkapa PäiviH:lle ja sellariinalle, olkaa hyvät!

Triinu ja sata täyteen

Malli: Triinu (kirja Pitsihuivit neuloen - kauneimmat virolaiset pitsimallit)
Lanka: Drops Lace kaksinkertaisena
Puikot: 3 pyörö-Addit

Neuloin Triinun lahjaksi tädilleni jolle pidimme sukujuhlat eläkkeelle jäämisen kunniaksi. Huivi oli ihana neuloa, mallikerta jäi helposti mieleen ja huivi eteni nopsaan - huolimatta nypyistä joiden kanssa kieltämättä meinasi ajoittain hermo pettää... Lanka neuloutui hyvin ja liukui puikoilla sopivasti, valmis neulos on suloisen pehmeää. Vyyhti kului huiviin lähes grammalleen, enpä olekaan ennen saanut lankaa käytettyä ihan näin tarkkaan. Hiukan naftin pituinen huivista tuli mutta kaulaan sopiva kuitenkin.

Kirja oli tutustumisen arvoinen, vanhat virolaiset mallit ovat aivan upeita! Mielenkiintoista oli lukea huivien historiasta ja erilaisista tekniikoista, opinpa uuden päättelytavankin.


Huivin lisäksi ostimme Kalevalan Naisen ääni -rintakorun jota tätini oli pitkään toivonut. Huivi ja koru sopivat kauniisti yhteen ja olivat todella mieluinen lahja.

Ja mitä olisivatkaan juhlat ilman herkuttelua...

Pitkän pöydän ääreen mahtuvat kaikki.

Alkukeittona kesäkurpitsakeittoa vastaleivottujen sämpylöiden kera. Keitto on yksinkertaisuudessaan aivan mahtavan makuista, se syödään aina viimeiseen pisaraan asti ja maistuu yleensä kaikille - kuten kakkukin :) Kirsikkajuustokakku ja suklaakakku olivat makea päätös aterialle.
Kuvat juhlistakoot myös blogin sadatta postausta. Arvontaa olin suunnitellut, mutta postaus yllätti minut. Se saa siis hetken odottaa vuoroaan, syksyn piristykseksi sitten. Kiitos teille kaikille jotka olette pitkin matkaa piipahdelleet lukemassa ja erityisesti teille jotka olette piristäneet päivääni kommenteillanne, niitä on aina ilo lukea!

Vielä on kesää jäljellä

On ehkä aika katkaista blogihiljaisuus, viime viikko on kulunut tiiviisti mökillä aina töiden päätteeksi. On putsattu mustikoita, trimmattu koirien sijaan pensaita, saunottu, herkuteltu, kaadettu puita, hoidettu turvonnutta polvea (ei omaa), pelattu korttia, käyty kirppiksellä jne. Ihan on kuin olisi lomalla ollut, vaikka töissä onkin kiirusta ollut ihan tarpeeksi.

Vanha karviaismarjapensas jaksoi vielä tehdä marjoja, oksat olivat täynnä. Vilja on ihan yhtäkkiä tuleentunutta pelloilla ja kaislikkokin alkaa vähitellen kellastua. Elokuu on pyörähtänyt käyntiin ihan huomaamatta.

Tytöt ovat nauttineet lomastaan. Ne ovat väsymättä juosseet ja painineet keskenään rannassa. Ihana nähdä miten niistä on tullut niin hyvät kaverit keskenään, Stella ei kenenkään muun kanssa leiki niin kuin Kittyn. Ja jos Stella lähtee rantaan haistelemaan on Kittykin kohta siellä. Kokoerokaan ei enää haittaa leikkimistä vaan molemmat voivat laittaa kaiken peliin.

Käsitöidenkin saralla on jotain uutta ja kaunista valmistunut. Seuraava postaus onkin sitten tämän blogin sadas(!) joten siinä lienee sopivan juhlava aihe...