Kaffetåren bästa är...

 ...sanoo mamma aina. No, tästä ei enää pannukahveja keitellä kuitenkaan. Vanha kahvipannu pääsi mökiltä talvehtimaan piirongin päälle.

 Kirpputorilta löytyi muutama kappale suloisia ruusukuppeja. Näistä saattaa kahvi maistua erityisen hyvälle. Äidilläni on samaa sarjaa kahvikannusta lähtien, niistä on kahviteltu useammatkin lakkiaiset ja sukujuhlat.

Vanhaa säilytystilaa

 Tällainen ihanuus muutti meille! Mökille haluttiin lisää tilaa joten en pannut yhtään hanttiin. Kaapin ovat vanhempani aikoinaan kunnostaneet, nyt tarvittiin vain uudet hyllypaperit. Kulmat on kauniisti pyöristetty ja alhaalla on vielä iso vetolaatikko. Tämä nielee sisäänsä arvotavaraa, alkajaisiksi kaikki lankalaatikot ;)

Nähtävästi on pakko ottaa käyttöön Bloggerin uusi käyttöliittymä jos aion saada tekstiä aikaiseksi, vaikka totuttelemista uusi ulkoasu vaatii. Katsotaan nyt sitten miltä tämäkin postaus näyttää julkaistuna... Onko teillä muilla bloggaajilla ollut ongelmia tekstien suhteen?

Syysarvontaa

Kävijälaskuri on vuoden aikana alkanut raksuttaa ihan uusia tuhatlukuja, kuusi tuhatta on viikonlopun aikana pyörähtänyt täyteen. Sen kunniaksi sekä pimenevien iltojen piristykseksi voisi olla pienen arvonnan paikka.
Säännöt ovat monesta blogiarvonnasta tutut:
yksi arpa kommentista, toinen lukijana olosta ja kolmas linkittämisestä omaan blogiin.
Osallistua voi 10.10 asti.
Palkintoa täydentelen vielä, joten pysyköön hetken arvoituksena. Luvassa ainakin jotain syksyn pimeyttä ja koleutta vastaan... Linkityksessä kuvana voi käyttää vaikka omenoita.

Viikonloppu on täällä herkuteltu omenoilla, sain ystävältä ison pussillisen herkkuja.
Syysmyrsky nostatti mökin rantaan pienen tulvan, meri nousi liiterille asti. Puita sai hakea kahluusaappaat jalassa. Onneksi vene oli tukevasti kiinni, vaikka maalle oli vedettynäkin.

Ilmojen viilenemistä ja kuulaita syyspäiviä odotellessa, mukavaa uuden viikon alkua sinulle!

Raitasukkaa pukkaa

Malli: Perussukat koko 39 ja 41
Lanka: Seitsemän veljestä Raita
Puikot: 3,5

Sukkasadon alkajaisiksi ihan perusvillasukkaa. Odotin tuskaisampaa prosessia, mutta nähtävästi neulomisnopeuteni on hieman parantunut, yleensä kärjen teko on maistunut niin puulta... Lanka kylläkin tuntui käteen kovin keinokuituiselta ja kovalta, en kauheasti tykännyt, vaikka seiskaveikkaa olen ennenkin neulonut. Langan puolesta on sentään sanottava, että värinvaihdot tapahtuivat aika huomaamatta.

Ruskeat sukat valmistuivat tilaustyönä äidilleni isoäidiltäni, joka langankin valitsi. Isoäitini on pitänyt koko suvun jalat lämpiminä tähän asti, mutta nyt eivät puikot enää jaksa pysyä käsissä. Aina viime vuosiin saakka sukkia on valmistunut tasaiseen tahtiin ja kokokin on aina osunut nappiin. Pinkkiraitaiset sukat ovat lahja hänelle, toivottavasti käsialani kestää lähemmän tarkastelun... :)

Kuvauspäiväksi osui aivan upea sää, alkusyksy kyllä hemmottelee meitä. Aivan hassulta tuntui heilua kamera kädessä kuvaamassa villasukkia, ei ole vielä tehnyt mieli niitä jalkaan sujauttaa. Paljain jaloin mennään niin kauan kuin säät suinkin sallivat.

Muumeja ja kisaamista

Tämä päivä hujahti kokonaan agilityn merkeissä kesän viimeisimmistä helteistä nauttien. Stellan kanssa otimme kolme starttia joista ensimmäisestä nollatulos ja sijoitus kolmanneksi! Kyseisellä seuralla on hauska tapa antaa palkinnoksi aina muumimuki, tällä kertaa seikkailu-teemalla. Lisäksi vielä herkkuja ohjaajalle ja koiralle - lakut joutuivatkin jo parempiin suihin... Radat olivat kovin kiemuraiset ja hankalat, tarkkana sai olla koko ajan. Niinpä siis saa olla tyytyväinen tuloksiin. Kuva ei ole kaikkein laadukkain, ilmeestä näkee ettei Stellaa tällä kertaa kiinnostanut poseeraaminen lainkaan vaikka palkintojenjaossa olikin kovin polleaa tyttöä ja selvästi tiedosti tehneensä jotain tärkeää.

Illalla oli vielä Kittyn ensimmäinen jatkokurssin treenikerta. Ryhmässä on vanhoja tuttuja alkeiskurssilta, varsinkin kaksi hurmaavaa poikaa meinasivat viedä Kittyn keskittymiskyvyn. Ja jos on koirat väsytetty niin on emäntäkin. Onneksi saadaan kaikki nukkua vähän pidempään aamulla... ;)

Sukkasadon alkuun olen yrittänyt jo valmistautua. Ohjeita on etsitty ja - kyllä- pari lankakerääkin on ostettu. Sukkatilauksenkin sain juuri sopivasti sadon alkuun. Jos olet miettinyt osallistumista niin ilmoittautumisaikaa on vielä jäljellä, muttei kauan. Pianhan se syyskuu vierähtää käyntiin. Koivuissa alkoi jo olla huolestuttavan paljon keltaisia lehtiä, ovatko ne jotenkin ajoissa tänä vuonna?

Makoisa tunnustus

Tiinaniit lahjoitti minulle tällaisen herkun, kiitos!
Tunnustukseen liittyy tehtävä: kertoa lempiväri, -ruoka ja paikka jossa haluaisi käydä.

Lempivärejäni ovat lähes kaikki vaaleat, maanläheiset murretut värit. Kestosuosikkeja ovat vaaleanpunainen ja -sininen, yritän kyllä olla käyttämättä niitä liikaa missään...

Lempiruokia onkin hankala nimetä. Erilaiset kanaruoat ainakin, ja edellisessä postauksessa mainittu kesäkurpitsakeitto.

Haluaisin käydä kaupunkilomalla monessakin paikassa, mutta Rooma ja Praha olisivat ehkä ne ensimmäiset vaihtoehdot. Tällä hetkellä matkakuume hiukan polttelee, lomaakin olisi tiedossa mutta matkaseura puuttuu...

Laitan tunnustuksen tällä kertaa eteenpäin vaikkapa PäiviH:lle ja sellariinalle, olkaa hyvät!

Triinu ja sata täyteen

Malli: Triinu (kirja Pitsihuivit neuloen - kauneimmat virolaiset pitsimallit)
Lanka: Drops Lace kaksinkertaisena
Puikot: 3 pyörö-Addit

Neuloin Triinun lahjaksi tädilleni jolle pidimme sukujuhlat eläkkeelle jäämisen kunniaksi. Huivi oli ihana neuloa, mallikerta jäi helposti mieleen ja huivi eteni nopsaan - huolimatta nypyistä joiden kanssa kieltämättä meinasi ajoittain hermo pettää... Lanka neuloutui hyvin ja liukui puikoilla sopivasti, valmis neulos on suloisen pehmeää. Vyyhti kului huiviin lähes grammalleen, enpä olekaan ennen saanut lankaa käytettyä ihan näin tarkkaan. Hiukan naftin pituinen huivista tuli mutta kaulaan sopiva kuitenkin.

Kirja oli tutustumisen arvoinen, vanhat virolaiset mallit ovat aivan upeita! Mielenkiintoista oli lukea huivien historiasta ja erilaisista tekniikoista, opinpa uuden päättelytavankin.


Huivin lisäksi ostimme Kalevalan Naisen ääni -rintakorun jota tätini oli pitkään toivonut. Huivi ja koru sopivat kauniisti yhteen ja olivat todella mieluinen lahja.

Ja mitä olisivatkaan juhlat ilman herkuttelua...

Pitkän pöydän ääreen mahtuvat kaikki.

Alkukeittona kesäkurpitsakeittoa vastaleivottujen sämpylöiden kera. Keitto on yksinkertaisuudessaan aivan mahtavan makuista, se syödään aina viimeiseen pisaraan asti ja maistuu yleensä kaikille - kuten kakkukin :) Kirsikkajuustokakku ja suklaakakku olivat makea päätös aterialle.
Kuvat juhlistakoot myös blogin sadatta postausta. Arvontaa olin suunnitellut, mutta postaus yllätti minut. Se saa siis hetken odottaa vuoroaan, syksyn piristykseksi sitten. Kiitos teille kaikille jotka olette pitkin matkaa piipahdelleet lukemassa ja erityisesti teille jotka olette piristäneet päivääni kommenteillanne, niitä on aina ilo lukea!