sunnuntai 8. heinäkuuta 2012
Aarteita
Sain äidiltä vanhoja kauniita pitsejä. Pitseillä on paljon tunnearvoa sillä ne on aikanaan käsin virkannut isoisotätini jonka mukaan olen saanut toisen nimenikin. Olin pieni kun täti kuoli joten tunnen hänet vain kuvista, mutta hänen kaunista kädenjälkeään on säästynyt vielä meillekin reunapitseissä, lakanoiden kirjonnoissa, sängynpäällisissä... Nämä pitsit haluaisin saada kauniisti esille, mutten tiedä mihin nämä raaskisi käyttää, leikkaamista en halua ajatellakaan.
Kiitos edellisen postauksen kommenteista, käsi alkaa olla jo käyttökunnossa ja uskallan jo ajatella neulomistakin, pieninä annoksina tosin. Hiukan aloittelin jo käsitöitä trimmauksen muodossa, Stella sai lyhyen kesäturkin ja näyttää nyt kovin sporttiselta mummolta. Alemmassa kuvassa siis kaksi suurinta aarretta, Stella täytti juhannuksena jo kahdeksan vuotta, onneksi ikää ei vielä juurikaan huomaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihanat tytöt!!! Meillä kanssa Filou täyttää ens kuussa 8v. ja on kyllä välillä paljon kakarampi kuin Yanic 5v. Hyvää kesää teille :)
VastaaPoistaPitsit ovat kauniita, tekisi oikein mieli uppoutua noiden ihanien pitsien lakanoihin, oikein sellaiset valkoiset, kuten ennenvanhaan.
VastaaPoistaLaita pitsinauhat esille kauniiseen vanhaan keittiöpurkkiin. Minun kokoelmani on koristeena olohuoneen kaapin päällä. Kurkkaa blogini!
VastaaPoistaIhania pitsejä. Miulla on sama ongelma. Miulla on äidin virkkaamia pitsejä, joita en halua leikata, mutta jotka haluaisin laittaa jotenkin esille.
VastaaPoistaAivan ihastuttavat pitsit ja koirat!
VastaaPoistaMulla on sama ongelma. Tätini virkkaamat pitsit on kaapissa, kun en keksi niille käyttöä :( Leikkomaankaan en niitä viitsisi alkaa...
VastaaPoista