
Ilma joen yllä on utuinen. Sudenkorennot sujahtelevat veden yllä, niiden varjot heijastuvat pinnasta. Pääskyset huutelevat pään yläpuolella. Aika pysähtyy.
Päivä vierähti KV-näyttelyssä Helsingin Tuomarinkylässä. Suruliputus liehui koko päivän Norjan järkyttävien tapahtumien muistoksi. Niin kamalaa asiaa ei oikein haluaisi ajatellakaan tapahtuneen... Uhkaavat ukkospilvet roikkuivat ja kiertelivät ympärillä koko päivän, onneksi sadetta ei tullut huolimatta jyrinästä.
Kitty esiintyi hienosti, tuloksena VSP, serti ja ensimmäinen Cacib, ikää oli juuri tarpeeksi sen vastaanottamiseen. Suurkiitos kasvattajalle trimmamisesta taas tälläkin kertaa! Kehät pyörivät sutjakkaasti ja näyttelypaikka nyt on erinomainen, vielä kun sadekin pysyi loitolla ja mukavaa seuraa oli kehän laidalla :)
Keittiö sai piristystä uusilla keittiöpyyhkeillä, joiden helmaan ompelin koristenauhaa, ilme muuttui ihan erilaiseksi. Nauha on Karnaluksin löytöjä, onneksi ostin sitä reilummin, riittäisi vielä essunkin reunaan...
Näkyvyys on selvästi parempi :)
Villakoirien turkkia pidetään yleensä suuritöisenä, ja toki se vaatiikiin säännöllistä hoitoa pysyäkseen siistinä ja takuttomana. Niin paljon työtä siihen ei kuitenkaan liity, etteikö kuka tahansa siitä suoriutuisi. Paljon riippuu myös turkin pituudesta, näyttelyturkin kunnossapito vaatii tietysti enemmän aikaa kuin lyhyt kotitrimmi. Oli karvan pituus mikä tahansa, se vaatii pesun muutaman viikon välein, puhdas turkki ei ole "hienostelua" vaan koiran terveydenhoitoa! Ja puhtaalta tuoksuva, pehmeä koira on ihana ottaa kainaloon.
Tärkeä osuus turkinhoidon sujuvuudelle on kunnon välineet. Keväällä hankin uuden puhaltimen ja nyt niiin harmittaa etten hankkinut jo aiemmin. Turkinkuivausaika väheni puolella ja laite on näppärä käyttää. Tehokkaampiakin pelejä on olemassa mutta kun vain kahta koiraa kuivailen niin tämän riittää aivan mainiosti. Eikös olekin hieno vehje?
Seuraavaksi tytöt saavat punkinkarkoitteet niskaansa, täälläpäin pusikot suorastaan kuhisevat punkkeja. Aine karkoittaa myös hyttysiä, joten mökillä itikat saavat keskittää kaiken tarmonsa ihmisiin... ;)
Pitihän sitä tähänkin ryhtyä... Selailukirjaksi lainatun kirjan malli vei mukanaan ja pitsiä syntyy kuin huomaamatta. Melkoisen mukavaa puuhaa tuntuu olevan.
Kittyllä alkoi kesäloma, agilityn alkeiskurssin viimeinen kerta oli tänään. Jatkoa seuraa sitten elokuussa. Kitty oppi hurjasti kurssin aikana ja edistyi nopeasti, treenit kaksi kertaa viikossa varmasti auttoivat asiaa. Se on päässyt jyvälle agilityn ihanuudesta ja todella nauttii tekemisestä. Treenin jälkeen maistuu uni, uuden oppiminen on rankkaa puuhaa.