maanantai 29. marraskuuta 2010

Villaista villalle


Kittyn villapaita valmistui juuri sopivasti pakkasen kiristyessä. Malli on omasta päästä ja lanka taas seiskaveikkaa. Koko juuri sopiva. Resori pepun päällä tosin tahtoo taittua kaksin kerroin, siihen täytyy keksiä jotain, ehkä jalkalenkit? Puvun huppu on lähinnä koristeeksi, se ei kuvissa oikein taida erottua.
Kitty tykkää sukeltaa paitaansa, vaikka siitä tulikin pitkä pötkylä, kai se on jotenkin jännittävää... Tytöillä meinasi tekovaiheessa tulla kilpailua, kumpi saa sovittaa, Stella oli vähän mustasukkainen huomiosta. Sekin tarvitsee kyllä uuden, viimetalvinen mystisesti venähti liian isoksi käytössä..

Lauantaina olimme Kittyn kanssa taas näyttelyssä, Messukeskuksen pentunäyttelyssä siis. Tyttö oli mahdottoman reipas, vaikka päivä venähti pitkäksi kun kehä oli toista tuntia myöhässä. Viidestä pennusta Kitty valittiin rotunsa parhaaksi ja tyttö pääsi pyörähtämään vielä ryhmäkehäänkin. Hyvä arvostelu saatiin, se löytyy tyttöjen kotisivuilta kunhan kerkiän laittaa. Seuraava koitos onkin sitten "isojen tyttöjen" kesken virallisissa näyttelyissä, joskus keväämmällä varmaankin. Kuvat eivät onnistuneet lainkaan, Messarista on ennenkin ollut hankala saada kunnon kuvia, liekö ongelma valaistuksessa vai missä...
Vähän harmitti, etten kerinnyt lainkaan piipahtamaan Kädentaito-messujen puolella, koiriakaan ei saanut viedä omalta alueeltaan muualle. Eipä silti, ei varmaan olisi jaksanutkaan enää kierrellä muualla, kyllä näyttelyssä itsessään on ohjelmaa kylliksi. Mielenkiintoisia kojuja löytyi myös näyttelyalueelta, pääsin mm. hiplaamaan koirankarvalapasia, myös harmaan villakoiran villasta neulottuja. Pehmeitä olivat.

Stellallekin oli järjestetty ohjelmaa, siskoni vei sen HAU:n kisoihin joista tuloksena nollarata! Se pääsi samalle radalle poikansa Tyynen kanssa, joka myös teki nopean nollan. Ensi sunnuntaina kisaammekin sitten Porvoossa. Toivottavasti pakkanen hiukan hellittää siihen mennessä.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Lumista ja rauhallista


Ensilumi saapui viimein tähänkin rannikon kolkkaan. Tytöt ovat innoissaan pikkupakkasesta, Kitty ihmeissään sille aivan uudesta valkeasta ilmiöstä. Maailma taitaa tuoksuakin ihan erilaiselta, kun joka nurkkaa pitää nuuskia. Kylmä viima täällä tosin puhaltaa, mutta pimeitä sadekelejä en ottaisi mistään hinnasta takaisin. Marraskuu muuttui yhtäkkiä aika siedettäväksi... Lumentulo jotenkin rauhoittaa kiirettä ja hidastaa tunnelmaa ja kotonakin on kiva puuhailla kaikenlaista. Lapset täytyy varustaa talvea varten ja Kittylle onkin puikoilla uusi villapaita, kun ei sillä raukalla ole vielä kunnon vaatteita. Nyt juuri putoilee ihan ohut uusi kerros lunta, uunissa hautuu tattaripuuro tytöille ja mukissa höyryää tee. Olo on mukavan raukea kahden yövuoron jälkeen eikä mihinkään ole kiire. Kodikasta ja rauhallista sunnuntai-iltaa sinullekin!

tiistai 16. marraskuuta 2010

Kirjoja!


Osallistuin Leenan blogissa Vuoden kaunein kansi -äänestykseen, ja onni suosi kahdella kirjalla. Leena Lehtolaisen Minne tytöt kadonneet ja Susan Fletcherin Irlantilainen tyttö odottavat ja houkuttelevat nyt hyllyssä lukuvuoroaan. Kiitos!
Sisilisko-kirjanmerkin tekaisin, ja se odottaa myös vuoroaan päästä hommiin...

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Woolly house

Sattumalta törmäsin tähän videoon. Hiukan lämpöä ankean harmaaseen marraskuuhun...

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Pentunäyttelyssä


Vietimme Kittyn kanssa päivän Lohjan pentunäyttelyssä. Aurinkoinen ja kuiva sää suosi turkkia. Näyttely oli Kittyn ensiesiintyminen kehässä, itsellenikin ensimmäinen kerta koiraa esittäessä. Kitty esiintyi reippaasti ja seisoikin aika nätisti ja sai hienon arvostelun. Tytöstä tulikin rotunsa paras pentu! Palkinnoksi se sai ensimmäiset pokaalinsa. Päivän parasta antia oli kuitenkin uusi lelu, retuutusflamingo, mistä taisi tulla uusi lempilelu, kaikki muutkin halusivat sillä leikkiä... Näyttelyyn osallistui myös Kittyn sisko Sera, siitä on kasvanut kaunis neiti. Kaikki näyttelyyn osallistuneet pennut olivat 5-9kk vanhoja, joten vilskettä riitti. Hyvin kaikki jaksoivat kuitenkin keskittyä kehässä. Seuraavaksi haasteena on hioa esiintymistä varmemmaksi, seuraava koitos on muutaman viikon päästä Messukeskuksen pentunäyttelyssä.

Pihalla yritti vielä sitkeästi kukkia kesän viimeinen ruusu...

maanantai 1. marraskuuta 2010

Saltkråkanit

Ehdinpäs juuri ja juuri saamaan nämä ihanat Saltkråkanit valmiiksi ennen Sukkasadon loppua. Sanoinko jo että niistä tuli aika ihanat? Juuri sopivan pitkät ja pehmeät ja tismalleen omaan jalkaan sopivat. Malli oli mukavan sujuva neuloa, vaikka palmikkoa en taidakaan ihan hetkeen ottaa työn alle... Lanka on luonnonvalkoista seiskaveikkaa, saa nähdä, miten nyppyyntyy käytössä sitten. Nämä jalassa tarkenisivat Saariston lapsetkin tuulen tuivertaessa.