sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Aarteita


Sain äidiltä vanhoja kauniita pitsejä. Pitseillä on paljon tunnearvoa sillä ne on aikanaan käsin virkannut isoisotätini jonka mukaan olen saanut toisen nimenikin. Olin pieni kun täti kuoli joten tunnen hänet vain kuvista, mutta hänen kaunista kädenjälkeään on säästynyt vielä meillekin reunapitseissä, lakanoiden kirjonnoissa, sängynpäällisissä... Nämä pitsit haluaisin saada kauniisti esille, mutten tiedä mihin nämä raaskisi käyttää, leikkaamista en halua ajatellakaan.

Kiitos edellisen postauksen kommenteista, käsi alkaa olla jo käyttökunnossa ja uskallan jo ajatella neulomistakin, pieninä annoksina tosin. Hiukan aloittelin jo käsitöitä trimmauksen muodossa, Stella sai lyhyen kesäturkin ja näyttää nyt kovin sporttiselta mummolta. Alemmassa kuvassa siis kaksi suurinta aarretta, Stella täytti juhannuksena jo kahdeksan vuotta, onneksi ikää ei vielä juurikaan huomaa.


6 kommenttia:

  1. Ihanat tytöt!!! Meillä kanssa Filou täyttää ens kuussa 8v. ja on kyllä välillä paljon kakarampi kuin Yanic 5v. Hyvää kesää teille :)

    VastaaPoista
  2. Pitsit ovat kauniita, tekisi oikein mieli uppoutua noiden ihanien pitsien lakanoihin, oikein sellaiset valkoiset, kuten ennenvanhaan.

    VastaaPoista
  3. Laita pitsinauhat esille kauniiseen vanhaan keittiöpurkkiin. Minun kokoelmani on koristeena olohuoneen kaapin päällä. Kurkkaa blogini!

    VastaaPoista
  4. Ihania pitsejä. Miulla on sama ongelma. Miulla on äidin virkkaamia pitsejä, joita en halua leikata, mutta jotka haluaisin laittaa jotenkin esille.

    VastaaPoista
  5. Aivan ihastuttavat pitsit ja koirat!

    VastaaPoista
  6. Mulla on sama ongelma. Tätini virkkaamat pitsit on kaapissa, kun en keksi niille käyttöä :( Leikkomaankaan en niitä viitsisi alkaa...

    VastaaPoista